Valikko Sulje

Karhujen ja kalasääskien kuvaaminen kojusta

Tervetuloa lukemaan ensimmäistä blogikirjoitustani! Olen jo pitkään miettinyt, että olisi mukavaa aina silloin tällöin kirjoittaa kuvausreissuista tai laitekokeiluista juttuja, mutta ne ovat jääneet kiireisiin vedoten tekemättä. Nyt päätin tarttua härkää sarvista ja kirjoittaa kokemukset ensimmäisestä kuvauskojukäynnistä.

Reissun suunnittelu kuvauskojulle käynnistyi, kun sain viime talvena lahjakortin Kuusamo Nature Photographyyn. Tutkin nettisivuilta eri vaihtoehtoja ja silmiini osui elokuun puolivälissä toteutettava kalasääski- ja karhukuvauskurssi.  Koska en ollut aiemmin käynyt kuvauskojulla, niin ajattelin tämän olevan oiva tapa tutustua niistä kuvaamiseen. Kurssit ovat myös hyviä verkostoitumisessa, koska niissä tapaa muita valokuvaajia ja kouluttajia.

Kerroin varaamastani reissusta kollegakaverilleni Juha-Pekka Paanaselle, ja hänkin innostui lähtemään mukaan. Hänelle kuvauskojut olivat myös uusi tuttavuus, vaikka onkin pitkään toiminut luontokuvaajana.

Keski-Suomesta Kuusamoon on n. 6 h ajomatka, joten päätimme lähteä reissuun jo edellispäivänä, ja käydä tuloiltana kuvaamassa paikallisia nähtävyyksiä. Majoituttuamme Kuusamo Opistolle, päätimme käydä ensimmäiseksi perinteisellä Myllykoskella Kitkajoen varrella.

Matkalla tuli sadekuuroja, mutta illaksi keli onneksi kirkastui.  Vettä oli joessa runsaasti, joten päätin kuvata hienoja kuohuja pitkällä valotusajalla harmaasuotimen avulla.

Myllykosken-kuohuja-Tuomo-Vilkkilä
Myllykoski-Kuusamossa-Tuomo-Vilkkilä

Myllykoskella valo alkoi käydä vähiin, joten päätimme siirtyä seuraavaan kuvauspaikkaan. Itse en ollut aiemmin käynyt Valtavaaralla, joten suuntasimme sinne.

Valtavaaralle johtaa hienot puiset portaat, jotka toimivat tällä kertaa henkilökuvani taustalla. Kuvan otti J-P Paananen. J-P kertoi, että joskus rinteessä on ollut pyitä ilta-auringon valossa, mutta tällä kertaa niitä ei kuitenkaan nähty.

Kuvassa Tuomo Vilkkiä Valvaaralle johtavilla portailla. Kuvannut J-P Paananen

Ilta oli hieno, mutta auringonlasku lähes kirkkaalla taivaalla ei ollut mitenkään erityisen vaikuttava. J-P kuvasi droonilla yläilmoista, ja itse napsin muutamia kuvia auringonlaskusta.

Näkymä-Valtavaaralta-Tuomo-Vilkkilä

Auringonlasku Valtavaaran huipulla.

Seuraavana päivänä oli vuorossa varsinaisen kuvauskurssin alkaminen. Ennen kojulle menoa tarkastimme, että akut on ladattu, muistikortit tyhjennetty ja kaikki tarvittava kalusto pakattuna. Teimme mukaan myös eväät, koska olimme kojulla yötä, eikä sieltä voinut poistua kesken kaiken. Eikä kyllä olisi haluttukaan, koska karhuja pyöri lähettyvillä.

Tuomo ja J-P

Loppumatka karhukojulle mentiin jalan.

Saavuttuamme kojulle ja asentaessamme kameroita kuvausaukkoihin, ensimmäinen karhu tuli jo kurkistelemaan metsän reunaan. Se oli paikan pomo, joka söi aina ensimmäisenä, eikä muilla karhuilla ollut silloin sinne asiaa. Karhujen kyttäyspaikka on ollut samalla paikalla jo vuosia ja karhut on houkuteltu käymään siellä viemällä niille mm. kalanperkeitä.

Näkymä karhukojun sisältä.

Näkymä karhukojun sisältä.

Olin aiemmin nähnyt karhuja vain eläintarhassa, ja vaikka koju antoi suojan tunteen, niin oli karhujen näkeminen vapaana luonnossa jännittävä kokemus. Karhujen kuvaaminen tapahtui kuvauskojuissa olevista aukoista, jotka oli suojattu maastokuvioisella kankaalla. Kojusta oli hyvä näkyvyys moneen suuntaan isojen ikkunoiden ansiosta. Ikkunat oli tummennettu ulkoapäin niin, etteivät karhut kuitenkaan nähneet kopin sisälle. Lähimmillään karhut kävivät vain muutaman metrin päässä, mutta silloin ne olivat selkeästi varautuneempia ja säpsähtivät pienintäkin kameran liikettä.

Kahden karhukuvausillan aikana kuvia tuli otettua runsaasti. Parhaimmat hetket olivat, kun karhut kiipesivät puihin, lähtivät juoksuun tai tekivät jotain muuta odottamatonta. Silloin kuvatessa meinasi tulla kiire, vaikka muuten karhujen verkkaisia liikkeitä oli helppo kuvata. Karhuja liikkui kojujen vieressä myös yöllä, mutta elokuussa yöt ovat jo niin hämäriä, että kuvaaminen ei enää onnistunut. Yöt saikin keskittyä nukkumiseen, vaikka karhut vähän häiritsivätkin unen laatua. 😄

Kaikkiaan eri karhuja kävi kyttäyspaikalla viisi, joista kaksi oli ilmeisesti sisaruksia. Alla muutamia otoksia karhuista.

Kurssin toinen kuvauskohde oli kalasääsket ja niiden saalistaminen. Heräsimme karhukojuilla aikaisin aamulla ja siirryimme lähettyvillä olevalle kala-altaalle odottamaan sääskien syöksyä. Kalasääsket ilmestyivät ensin kala-altaan yläpuolelle, jossa ne kaartelivat ympyrää ja samalla seurasivat tarkkaan kalojen liikkeitä. Hiljalleen kalasääsket laskeutuivat hieman alemmas ja varsinainen syöksy tapahtui odottamattoman nopeasti.

Seurasin Canon R6 -kameran silmätunnistuksen avulla kalasääskien kiertelyä, jotta ehdin kuvaamaan myös niiden syöksyn veteen. Tässä kohtaa tarkennus usein kuitenkin hukkasi kohteen, mutta löysi sen uudelleen linnun noustua vedestä. Käytössäni oli ulottuvat EF 200-400 mm 1.4X jatkeella ja RF 100-500 mm objektiivit, joilla pääsin aika lähelle lintua, vaikka ne laskeutuivatkin aina altaan toiseen päähän.

Kalasääskien kuvaaminen oli mukavaa puuhaa ja nykyaikaisesta kameratekniikasta huolimatta haastavaa. Tarkkojen kuvien saaminen oli kuitenkin aina palkitsevaa. Kahden päivän aikana pääsin kuvaamaan arviolta n. 8 syöksyä, joista suurimmaksi osaksi kalasääsket saivat saaliiksi kirjolohen. Sääskikuvia on nähtävillä alla.

Kalasääski ICM-tekniikka

Tässä viimeisessä kuvassa kohde on kuvattu hitaammalla suljinajalla luoden taiteellisempi otos kalasääsken saalistuksesta.

Ensimmäisestä kuvauskojureissusta jäi hyvät fiilikset ja uskon, että jatkossakin tulee käytyä kokeilemassa vastaavia kojuja, joita on eri puolella Suomea.

Lisää kuvia karhuista, sääskistä ja muista reissulla nähdyistä eläimistä ja linnuista on nähtävissä kuvagallerian puolelta.

Tuomo ja poroja